Ystänänpäivän leffa: ylistetty The Wrestler.
Mickey Rourke on aina kuulunut suosikkinäyttelijöihini. Monien mielessä miekkonen tunnetaan varmaankin 9 1/2 Weeks leffasta, mutta itselleni SE elokuva on Johnny Handsome vuodelta -89.
Herran toinen tuleminen on ehdottomasti Sin City, johon jo kovasti odottelen jatkoa (ens vuonna pitäis toiveet täyttyä).
Yllätyin oikeasti kun katselin Rourken filmographya, leffojahan on tullut tappavan tasaiseen tahtiin 80 luvulta tähän päivään! No, Sin Cityn myötä on 80-luvun kaltaisia isoja rooleja taas tarjolla. Ja hyvä niin, mies kun osaa näytellä (vaikka äijän naama muistuttaa tuosta väliin jääneestä vuosikymmenestä, joka taisi mennä viinan, huumeiden ja kasvojen kohotusleikkausten merkeissä).
Painijan on ohjannut Darren Aronofsky, mm. Requiem for a Dream ja The Fountain. Eli näyttöjä omaperäisyydestä löytyy. Kässärin on tehnyt Robert D. Siegel, ainakin itselleni entuudestaan tuntematon jamppa. Ennen tätä naputellut ainoastaan The Onion Movie:n 2008, jota ainakaan muistaakseni en ole nähnyt.
Sitten itse elokuvaan joka on surullista katsottavaa, tosin erilailla surullista katsottavaa kuin surullisen kuuluisa Mummy 3 (pahoittelut etukäteen, tätä vertausta voidaan käyttää turhankin usein, mutta se nyt vaan oli niin huono!). The Wrestler on siis surullinen elokuva, realistinen kuvaus suuruuden päivänsä nähneestä, pillereiden voimalla pikkukehiä kiertävästä vapaapainijasta. The Ram on yksinäinen ja yrittää vielä kerran korjata elämänsä, lähestyä tytärtänsä ja haaveilee "oikeasta" elämästä.
Pitkästä aikaa elokuva joka herättää ajatuksia ja jonka jälkeen on "tunne". Pitäisikö kerran saavutetusta suuruudesta ja unelmasta osata päästää irti kun aika vääjäämättä ajaa itsestäsi ohi? En tiedä, mutta tämä leffa menee top listalle ja uusinta kierrokselle ehdottomasti.
Tähdet: 4.5/5
http://akas.imdb.com/title/tt1125849/
Jälkkärinä vielä Heroes jakso The Eclipse part 1, aurinko pimenee taas ja vaihteeksi kaikkien voimat on häviksissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti