Niin kuin jo Twilightin jälkeen tuli sanottua, olisi parempi katsella kunnon vampyyritarina nimeltään Near Dark. Tätä ajattelin eilisen vamppauksen jälkeen, Lesbian Vampire Killers kun todellakin "sucks".
Edellisen kerran kun Pimeyden Läheisyyttä katselin, taisin olla alle 20 vuotias (eli noin 10 vuotta sitten ;) Silloin formaattina oli kulunut VHS ilman tekstejä tietenkin. Nyt ihan viralliselta DVDltä katsastettuna kuva tietenkin näyttää ihan erilaiselta, mutta tekstit olis saanut jättää tälläkin kertaa pois. Herra nimeltä Francois Bartove on tehnyt tähän käännöksen ja mitä huvittavinta, vieläpä laittanut nimensä loppuun. LinkedInin mukaan miekkonen on väsännyt käännökset 25een DVD julkaisuun, toivottavasti ei kaikki oo suomitekstejä, muuten on mahdollista että osuu joku toinenkin leffa silmien eteen missä on Francoisin "suomennokset".. Aika tuskaista luettavaa tosiaankin nuo tekstit, onneksi pärjää auttavasti ilmankin.
Near Darkin musasta vastaa saksalainen 60-luvun lopulla perustettu Tangerine Dream, joka toimii edelleen. Se on tunnettu elektropopin pioneerina ja varmasti tuolloin -87 tämä oli kova juttu että leffan saundesta vastasi tällainen bändi. Nyt 2000-luvulla katsottuna ja kuunneltuna tuo kasarisyntsavingutus ei oikein istu elokuvan tunnelmaan, vaikka mielen autuaalle -80 luvulle viekin.
Juoni on peruskauraa: poika tapaa tytön - tyttö puree poikaa - poika ei raaski tappaa jotta saisi ravintoa - pojan isä ja sisko etsivät poikaa - poika ei tiedä palaisiko rakkaan perheensä luo vai pysyisikö rakkaansa luona.
Pojan, Caleb (Adrian Pasdar; Heroesin Nathan), uusi vampyyriyhteisö koostuu Calebin käännyttäneestä Maesta (Jenny Wright; Pink Floyd The Wall, Young Guns II, The Lawnmower Man), Jessesstä (Lance Henriksen), Diamondbackistä (Jenette Goldstein; Aliens, Terminator 2, Titanic), Homerista (Joshua Miller; Halloween III, Death Warrant) sekä Severenistä (Bill Paxton). Yhdessä he matkaavat ympäri maata ja metsästävät ravintoa, eli siis ihmisverta. Caleb ei vaan tunne itseään tappajaksi, vaan Maen pitää ruokkia häntä jotta rakastavaiset pitkähampaat voisivat olla yhdessä.
Sillä aikaa kun Caleb yrittää aloitella vampin uraa, hänen isänsä ja pikkusiskonsa yrittävät etsiä häntä, sattumalta päätyen samaan motelliin. Tästä alkaa loppumäiskintä, jossa päivänvalo lajityypille luonnollisena elementtinä on ratkaisevassa roolissa.
Ohjaaja Kathryn Bigelowin muita töitä ovat Point Break, loistava The Weight of Water (vai johtuuko loistavuus vain Elizabeth Hurleystä?) ja K-19: The Widowmaker. Mukana käsikirjoituksessa ollut Eric Red kirjaili edellisenä vuonna ilmestyneen, erittäin maukkaan The Hitcherin, sen alkuperäisen siis.
Pisteet on jälleen kerran keskiarvotettu, rouvalla kun ei ollut aiempia nostalgiatuntemuksia niin potti jäi hämmentävän alhaiseksi. Pelkän muistikuvan perusteella olisin heittänyt että tämä on nelosen kokemus, mutta kyllä se pitää myöntää että jotkut leffat olisi vaan parempi pitää erinomaisina muistoina kuin keskivertoina toisintoina. Aika todellakin kultaa muistot.
Tähdet: 2+/5
http://akas.imdb.com/title/tt0093605/