Roland Emmerich on tunnettu "suurista" leffoista. Independence Day, Gozilla, The Patriot, The Day After Tomorrow ja 10,000 BC. Enimmäkseen säveltäjänä toiminut Harald Kloser levittäytyi kirjoituspuuhiin Emmerichin avuksi 10,000 BC rainassa. Sama yhteistyö jatkuu nyt, maailmanlopputeoksessa 2012.
Ryminää, pauketta ja tiukkoja tilanteita riittää. Oikeastaan vaikka kolmeen leffaan. Liika vaan on liikaa, varsinkin kun kaikki on ennalta arvattavaa tusina juoksua.
Ohjaus Michael Hegner & Kari Juusonen. Käsikirjoitus Hannu Tuomainen, Marteinn Thorisson & Mark Hodkinson. Suomiääninä Hannu-Pekka Björkman, Vesa Vierikko, Jussi Lampi, Risto Kaskilahti, Minttu Mustakallio, Juha Veijonen, Puntti Valtonen, Tommi Korpela, Elina Knihtilä..
Niko on nuori poro, joka ei ole tyytyväinen tavalliseen eloonsa tokassaan. Hän opettelee salassa lentämään ja haaveilee löytävänsä isänsä, joka on Joulupukin lentoporo. Lopun juonen voi sitten arvata, ei tee tiukkaakaan. Tytär kyllä tykkäs tästäkin, mutta 5 vuotiaat taitavat pitää jokaista näkemäänsä piirrettyä parhaana leffana ikinä..
Paria asiaa en vain ymmärrä:
Miksi tätä hypetetään niin hirmuisesti? -Omasta mielestä kun on ihan diibadaaba animaatio, ei mitään uutta eikä ihmeellistä.
Miksi tätä mainostetaan suomalaisena elokuvana? -Tämä kun on monikansallinen produktio. No, onhan suomalaiset mukana, mutta niin ovat tanskalaiset, saksalaiset, irlantilaiset ja islantilaisetkin. Ja animointikin oli vissiin tehty virossa.
Flickan som Lekte med Elden nimenä viitannee Noomi Rapacen esittämän Lisbeth Salanderin lapsuuteen, jota valotetaan jonkin verran juonikiemuroiden välissä. Mikael Blomqvistin roolissa jatkaa Michael Nyqvist (heh!). Lisbeth on tällä kertaa murhaepäilyjen kohteena ja siksipä oikeat syylliset pitää löytää nopsaan.
Adventureland on paikallinen huvipuisto, jonne nuoret menevät kesätöihin jolleivat muualle pääse. Näin käy myös Jamesille, jonka piti viettää elämänsä kesä New Yorkissa ennen uuden koulun alkua. Rakkaushan siellä leimahtaa ja "ylättäen" käykin niin että kesästä tulee kuin tuleekin Elämän Kesä.
Kun odottaa hulvatonta komediaa mutta ruudulle heitetäänkin ViimeinenKesäEnnenAikuistumistaTeiniDraamaa, sitä voisi kuvitella että pettyisi pahasti. No, näin ei ainakaan totaalisesti käynyt sillä kun jutun juoni selvisi, pystyi helposti nauttimaan tästä perinteisestä Dawson's Creek kiemurtelusta. Hyvä fiilis on mukana koko elokuvan ajan ja kun on vuosi -87, kaikki on hyvin :)
Scott Mannin The Tournament esittelee ammattitappajien välienselvittelykilpailun joka järjestetään 10 vuoden välein jossain päin maailmaa. Tappajat tekevät leipätyötään toisiaan vastaan ja rikkaat ja tunteettomat lyövät voittajasta vetoa. Voittaja tietty saa pitää henkensä lisäksi ison säkin rahnaa ja mukavan tittelin.
Robert "Housut Pois" Carlyle esittää juoppopappia joka vahingossa joutuu mukaan turnaukseen ja liittoutuu kauniin, mutta tappavan Lai Lain (Kelly Hu) kanssa. Pienimmät kertoimet omaavalla hallitsevalla mestarilla (Ving Rhames) on kana kynittävänä erään osallistujan kanssa ja niinpä hän niittää pelaajia kuin syysviljaa päästäkseen toteuttamaan kostonsa.
Potenttiaalia omaavan kässärin ovat väsänneet Gary Young, Jonathan Frank ja Nick Rowntree jotka kaikki myös näyttäytyvät leffassa. Valitettavasti ideasta ei ole otettu läheskään kaikkea irti, vaan useimmiten on menty siitä mistä helpoiten päästään. Kokonaisuus on klisheinen eikä mitenkään yllättävä. Onhan tässä toimintaa, mutta ei oikein muuta.
Tähdet: 2,5/5
Kolme kaverusta kippaavat kaljaa kantapubissaan kun he yllättäen törmäävät Cassieen (Anna Faris), joka sanoo olevansa aikajatkumovirheiden korjaaja. Tästä käynnistyy aikamoinen aikahyppely ja puolitoista tuntia ihan mukiinmenevää viihdettä.
Pienen bubjetin aikaseikkailukomedian on ohjannut Gareth Carrivick, joka suomalaisille voi olla tuttu Kaksi Tuoppia, Kiitos! (Two Pints of Lager and a Packet of Crisps) sarjan ohjaajana. Kirjailusta vastaa Jamie Mathieson, jonka esikoinen Frequently Asked Questions About Time Travel on.
Tinker Bell and the Lost Treasure on jatkoa viime vuonna suoraan videolle ilmestyneelle Helinä Keijulle. Tämä kakkonen jostain syystä käväisi jopa teatterilevityksessä, tosin minimaalisessa, mutta kuitenkin.
Klay Hallin ohjaama ja Evan Spiliotopoulosin kirjoittama tietokoneanimaatio on täyttä Disneyn B-luokan huttua. Ei tätä yksin viitsisi katsoa, mutta 5v tyttö oli oikein innoissaan siitä nuo pari pistettä (toisaalta kohdeyleisökin on varmasti juuri tuota ikäluokkaa).
Tähdet: 2-/5
http://akas.imdb.com/title/tt1216516/
Ron Jeremy ja kumppanit ovat kuvaamassa erämökissä kun avaruusolio valtaa Ronin meisselin joka lähtee omille teilleen. Tämä alkaa kylvämään kauhua teilaamalla kuvausryhmäläisiä yksi kerrallaan.
Adam Fieldsin ensimmäinen ohjaus One Eyed Monster tarjoaa mielettömän idean mutta valitettavasti ideaa pitemmälle ei oikein päästä. Kirjoituspuuhissa ovat avittaneet myös veljensä Jordan sekä Scott. Ei tätä katsoessa kovin montaa kertaa tarvinnut naamaa hymyyn vääntää, mahdollisesti tukevassa nousuhumalassa olisi toiminut paremmin. Pojot Jeremylle.
Tähdet: 1,5/5
http://akas.imdb.com/title/tt0988043/Samuli Edelman, Peter Franzén, Kari Hietalahti, Jasper Pääkkönen, Juha Veijonen..
Ohjaajan pallilla Aleksi Mäkelä, joka aloitti pitkänkuvan ohjastamiset -90 luvun alussa Romanovin Kivet toimintaspektaakkelilla (tai ainakin sellaiselta tuo silloin vaikutti).
Käsikirjoittajakaan ei ole ensimmäistä kertaa kynää käyttämässä, sillä Marko Leino on saattanut kankaalle mm. Tummien Perhosten Kodin, V2sen ja Joulutarinan. Alkuteoksena toimii Harri Nykäsen & Tom Sjöbergin novelli Rööperi - Rikoksen Vuodet 1955 - 2005.
Koko hommaa vielä rahoittamaan Suomen the tuottajamoguli Markus Selin ja kumppanit niin ei ainakaan nimistä ole pulaa.
Tämä nimekäs kaarti tarjoilee katsojille tarinan kaveruksista, jotka alkavat pyörittämään pimeäpullokauppaa Helsingin Rööperissä. Aika kuluu ja muuttuu ja niin muuttuvat kaveritkin. Kaikki yrittävät löytää oman paikkansa, oli se sitten Ruotsissa, vankilassa tai pornokaupan pyörittämistä.
Kyseessä on erittäinkin tyypillinen gangsterileffa, nousuineen ja laskuineen. Eli sinänsä mitään uutta Rööperi ei anna, mutta toimii kyllä Suomifilminä ihan moitteettomasti. Se on tietty fakta että suomalaiset "tähtinäyttelijät" on aika vähissä ja siksi niiden naamoihin on aikas lailla kyllästynyt jokaisessa "isossa" elokuvasssa.
Tähdet: 4/5
http://akas.imdb.com/title/tt1227536/
Tulevaisuudessa ihmisten ei tarvitse huolehtia ulkonäöstään eikä jättää kotiaan vaan voivat näppärästi laittaa sijaisrobotin asioilleen. Tätä surrogaattia sitten ohjaillaan kotoa käsin ja siten voi mennä vaikka treffeille kalsarit jalassa ja parta ajelemati :)
Homma tosin käy vaaralliseksi kun joku alkaa teilaamaan sijaisia siten että myös ohjaajan aivot kärventyy. Pollarit alkavat tutkimaan kuoleman tapauksia ja luonnollisesti myös heillä on sijaisrobot käytössä.
Jonathan Mostow (U-571, Terminator 3) ohjasi ja Michael Ferris & John D. Brancato (The Net, The Game, Catwoman, Terminator: Salvation (yök!), XxX 3..) kässäröivät Robert Vendittin & Brett Weldelen sarjikseen perustuvan tulevaisuuden kuvaelman Surrogates. Leffa on ihan kohtuu hyvä toimintapätkä, vaikkakin ei mitenkään yllättävä.
Tähdet: 3+/5
Stieg Larssonin menestysnovelliin perustuva Män som Hatar Kvinnor on ensimmäinen Millenium sarjan elokuvasointi. Se kertoo keski-ikäisestä toimittajasta ja nuoresta hakkeritytöstä jotka ajautuvat ratkomaan pohatan siskontyttären katoamista. Hommaa hieman hankaloittaa se että katoamisesta on kulunut jo 40 vuotta.
Niels Arden Oplev on ohjannut tämän dekkarin ja Nikolaj Arcel sekä Rasmus Heisterberg ovat hoitaneet tekstin kankaalle. Päärooleissa Michael Nyqvist ja Noomi Rapace tekevät kelpo työtä.
Pitää sanoa että ruotsalaiset ovat vieläkin Suomea edellä elokuvan saralla, vaikkakin viime aikoina on ero selvästi alkanut kapenemaan. Ainakin he osaavat tehdä monipuolisempia leffoja suomalaisten keskittyessä lähinnä draamaan ja tragikemediaan.
Miehet jotka Vihaavat Naisia on näppäräjuoninen elokuva, vaikkakin hieman helposti tietyt asiat etenevät, mutta kokonaisuutena mukava katselukokemus. Jatko-osia odotellessa, Tyttö joka Leikki Tulella ja Pilvilinna joka Romahti ovat saaneet uuden ohjaajan, mutta toivottavasti juttu jatkaa toimintaansa.
Stan Helsing jatkaa nykyään surullisen kuuluisaa sarjaa leffaparodioista. Bo Zenga on sekä ohjannut että kynäillyt heppoisen tarinan Stanista joka eksyy kamujensa kanssa aavekaupunkiin jota kiusaa joukko pelottelurainoista tuttuja heppuja. Lopullisen välienselvittelyn lähestyessä on aika käynnistää karaoke.
Elokuvatukseen on saatu pari hauskaa kohtausta/lainia mutta siihen se jää. Mukana on myös parodiahuumorin isoisä Leslie Nielsen, joka ansaitsisi vaihteeksi hyvän elokuvan..
Taas saamme todistaa Hollowoodin ihmettä, miten teemaltaan samanlaisia leffoja tehdään samaan aikaan. Tällä kertaa teemana on kauppakeskuksen vartijat, joista Kevin Jamesin tähdittämä Paul Blart: Mall Cop ehti tästä parivaljakosta aikaisemmin Leffaillan syyniin. Toisena yrityksenä Observe and Report pääosassaan Seth Rogen. Jody Hillin kirjoittama ja ohjaama Ostarin Superstevari on komedia, mutta ei yhtä kepeä sellainen kuin tuo Mall Cop. Ehkäpä tähän on haluttu jotain tummempaa sävyä ja se kyllä näkyy muutamassa kohdassa.
Juoni on lähes sama kuin kaksosessaan: vaksi haluaisi poliisiksi ja iskenyt silmänsä ostarin myyjättäreen.. Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu ja lopuksi silmät avautuvat myös oikealle rakkaudelle. Jospa Blart ja tämä oltaisiin tehty yhdeksi elokuvaksi ja otettu kummastakin vain hyvät puolet, olisi lopputulos varmaankin ollut parempi kuin kaksi keskitasolla horjuvaa tekelettä.
Kun Amerikan presidentin sähköpianolla tyylittelemä Axel F ei vakuuta alienien tunnustelijarobottia, Maan viimeinen puolustus invaasiota vastaan ovat Möröt: jättiläisnainen, hullu torakkatiedemies, hyytelömöykky, evoluution puuttuva linkki ja hirmuisen iso toukka.
Ohjaajat Rob Letterman (Shark Tale) ja Conrad Vernon (Shrek II) sekä joukko käsikirjoittajia ovat luoneet hauskoja hahmoja ja viihdyttävän tarinan. Pisteenä iin päällä istuu mustekala-apina-pahis-alienin suomirooliin täydellisesti osuva Jorma Uotinen!
Tähdet: 4-/5
12 vuotta ykkösosan jälkeen Kevin Smith teki elokuvan Clerks II.
Dante ja Randal joutuvat etsimään uuden duunipaikan kun kaupalle sattui pieni palovahinko päälle jääneen kahvinkeittimen ansiosta. Miekkoset päätyvät jatkamaan uraansa hampurilaisbaariin, vaikkakin välillä ajatukset jostain suuremmasta vaivaavat päätä.
Leffa on hauskaa dialogia ja mukaan mahtuu myös rakkautta sekä tietenkin Jay & Silent Bob. Taattua Kevin Smithiä.
Bret Easton Ellis, niinpäniin, American Psycko.. Mutta on mies muutakin kirjoittanut, esimerkiksi The Rules of Attraction joka on valloittavasati suomennettu Fuck the Rulesiksi. No joo, tämä on taas yksi näitä suomennoshelmiä. Eastonin saman nimiseen novelliin (tai oikeammin novellikokoelmaan) vuodelta 1995 perustuva The Informers nivoo yhteen joukon tarinoita ja henkilöitä -80 luvun L.Asta. Mukana on ihmisiä eri yhteiskuntaluokista mutta kaikkia yhdistää jonkin asteinen moraalittomuus.
Mukana kankaalle siirrossa on puuhastellut Nicholas Jarecki ja ohjauksesta vastaa herra Gregor Jordan (Buffalo Soldiers, Ned Kelly).
Paljastajat on erikoinen elokuva, siinä ei varsinaisesti tunnu olevan alkua tai loppua. Toisaalta se voisi hyvinkin olla sarjan pilotti, jossa esitellään päähenkilöt ja josta lähdetään liikkeelle. Mutta elokuvassa niin hieno tunnelma että pelkästään se nostaa leffan keskikastista. Tämä on hyvä, ihan mielenkiintoinen leffakokemus.
Valtava avaruusalus telakoituu Johannesburhgin ylle. Sisältä löytyy alieneita heikossa kunnossa ja Maan lähettiläät päättävät sijoittaa ne rajatulle alueelle. Tämä alue kehittyy slummiksi jonne tavallisilla ihmisillä ei kummemmin ole asiaa. Muukalaisten teknologia ja aseet valitettavasti ovat bioteknisiä, eivätkö toimi immeisten käsissä. Ahne ja sotaisa ihmiskunta luonnollisesti pyrkii saamaan teknologian haltuunsa yrittämällä risteyttää rodut.
District 9 nimellä kulkeva alienslummi päätetään evakuoida konfliktien välttämiseksi. Operaatiota johtaa Wikus Van De Merwe, kunnes altistuessaan alienien salaiselle mömmölle huomaa kauhukseen jollain tapaa muuttuvansa..
Neill Blomkamp ja Terri Tatchell ovat kirjailleet mielenkiintoisen lähitulevaisuuden kuvaelman, jossa on aika paljon viitteita nykymaailman menoonkin. Tämä on kaksikon ensimmäinen pitkä elokuva ja aikas vakuuttavaa jälkeä. Piiitkästä aikaa katsojille tarjoillaan jotain tuoretta ja "ei niin samasta muotista" revittyä toimintaa.. Hyvä hyvä!
Tähdet: 4-/5
http://akas.imdb.com/title/tt1136608/
Thomas Borch Nielsenillä huhutaan olevan Tanskan suurin Hämähäkkimieskokoelma, tiedä häntä, mutta ainakin hän on ohjastanut Disco Ormene animaation. Diskomadot kertoo madoista jotka haaveilevat omasta diskobändistä ja kuuluisuudesta. Tämä on tietty ihan sopimatonta, koska madothan ovat vain työläisiä. Mahtuu mukaan se rakkauden löytäminenkin.
Tarina on siis sama mikä on nähty noin 1830 kertaa Disney yms piirretyissä ja "piirretyissä", mutta silti tanskalaiset ovat saaneet tähän jonkin lisämausteen. Onko se sitten musa vai joku muu, mutta tämä oli ihan mukava koko perheen leffatuokio. Lopputektien aikana luonnollisesti pitää jorata kunnolla :)
Pankkeja ryöstellään, vankiloista karkaillaan, tyttöystävää kuulustellaan kovin ottein, FBI syntyy, takaa-ajoja ja piirityksiä. Paljonhan tässä tapahtuu, mutta kaikki on taas kerran valitettavan ennalta arvattavaa.
Kaartista löytyy Johnny Deppiä, Christian Balea ja Stephen Dorffia, mutta silti kokonaisuus on aikas laimea.
Kyllä tämän katseli, muttei mielestäni ole maineensa veroinen.
Tähdet: 3-/5
Robert Hall on enemmin pyörinyt maskeerauksen ja efektien parissa. Laid to Rest on miehen toinen kirjoittama ja ohjaaa kauhuttelu. Enimmäkseen brutaalilla slashaamisella kuin juonella varustettu raina antoi odottaa jotain "kulttimaista", mutta ei sitten antanut oikein mitään.
Nämä teinien paloittelu-leffat ovat pahimmillaan verrattavissa pokeen, hapuran juonen nojalla mennään aktista toiseen. Mutta kun nämä aktitkaan ei loppuen lopuksi niin erikoisia olleet niin kyllä tämän kanssa kävi vähän niinkuin Kälviällä..
Ohjaaja Harold Ramis (Analyze This & That, Bedazzled, Groundhog Day..) on yhdessä Gene Stupnitskyn ja Lee Eisenbergin kanssa kirjoittanut tarinan esi-isistämme (sama porukka muuten työstää Ghostbusters III:sta, joka pitäis tulla ulos 2012). Year One on Jack Blackin ja Michael Ceran (Superbad) tähdittämä leffa alku ajoista, jolloin miehet olivat metsästäjiä ja naiset keräilijöitä, kuin myös miehet joista ei metsästäjiksi ollut.
Saadakseen elämäänsä kaipaamaansa nostetta J.B:n esittämä Zed syö ompun kielletyn tiedon puusta ja siitä johtuen karkoitetaan kylästään. Mukaan tuppautuu keräilijä Oh ja niin alkaa kaksikon seikkailu kohti Sodomaa.
Alkutohinoissa mieleen tulee väistämättä Brooksin Mieletön Maailmanhistoria, ja sitä kautta odotukset kasvavat jonkin verran. Valitettavasti Jibleskään ei jaksa kantaa ideaa loppuun saakka vaan uni alkoi voittamaan loppumetreillä.
Kokonaisuutena ihan ookoo, mutta olisihan tästä varmaan enemmänkin nauruja voinut saada.
Tähdet: 3-/5
Maryannin ja sarvipääjumalan häitä valmistellaan tohinalla. Loppuen lopuksi Maryann saa kuin saakin sarvipäänsä, tosin ei ehkä ihan samalla lailla kun olisi kuvitellut.
Tämä kakkoskauden päätös oli ihan ookoo, mutta perinteistä Season Finale loppurypistystä tässä ei oikein ollut. Seuraavaa kautta kun alettiin pohjustelemaan heti puolen välin jälkeen. Kokonaisuudessaan kakkonen ei yltänyt ensimmäisen kauden tasolle, mutta oli kuitenkin oivallista ja koukuttavaa viihdettä (mikäli lisääntynyt yliluonnollisuus ei haittaa).
Vuonna 1974 Joseph Sargent ohjasi John Godeyn novelliin perustuvan The Taking of Pelham One Two Three:n. Pääosassa edesmennyt "äksy vanha herra" Walther Matthau selvittää metron kaappausta josta ovat vastuussa toisiaan väreillä kutsuvat roistot (olisikohan Tarantino saanut tästä jotain idean poikasta Reservoir Dogsiin?).
24 vuotta myöhemmin sama tarina sovitettiin saman nimiseen TV-leffaan Félix Enríquez Alcalán toimesta ja roistot saivat värinsä eteen Mr. tittelin..
Sitten tuli vuosi 2009 ja Pelham kaapataan jo kolmatta kertaa. Nyt ohjaajan puikossa häärää Tony (Ridleyn veli) Scott (Top Gun, Beverly Hills Cop II, True Romance, Enemy of the State..) ja kässäristä vastaa Brian Helgeland (Rennyn Elm Street 4, L.A. Confidential, Mystic River..). Nimi on muutettu muotoon The Taking of Pelham 1 2 3 ja pääosiin on kiinnitetty John Travolta ja Denzel Washington.
Joukkio (tällä kertaa ilman värikoodinimiä) siis kaappaa metron New Yorkissa ja vaatii miljoonia panttivangeista. Poliisi tietty sekaantuu tilanteeseen, mutta kun rosmot näyttävät olevan tosissaan kaupunki päättää maksaa lunnaat. Sitten pitää vielä päästä pakoon, vai pitääkö?
Pelhamissa riittää toimintaa, vaikkakin osa siitä vaikuttaa väkisin tehdyltä. Travolta on omimmillaan vähän sekopäisten konnien rooleissa, eikä tuota pettymystä tässäkään vaan on selkeästi leffan parasta antia. Muutama hyvä dialogi käydään pääkaksikon välillä, muuten raina on aika turhanpäiväinen rymistely, lähinnä aivot narikkaan ja turvavyöt kiinni meininkiä.
Tähdet: 2,5/5
Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Kill Bill.. Quentin Tarantino ei ihmeemmin esittelyjä kaipaa. Ukkelin viimeisin teos Inglourious Basterds ei ole uusinta vuoden -78 mm. samaisella nimellä (toki määräävällä etuliitteellä varustettuna) kulkevasta teoksesta, vaan on ihan QT:n omaa ajatuksen virtaa. Alkuperäisin nimi tuolle vanhalle on Quel Maledetto Treno Blindato, muita esmes videolevitykseen käytettyjä nimiä on The Dirty Bastards, Hell's Heroes, Counterfeit Commandos ja Deadly Mission. Suomalaisittain Kelvottomat ja Panssarijunalla Helvettiin. Noh, rakkaalla lapsella monta nimeä. Mutta tällä ei siis ole mitään tekemistä tämän illan rainan kanssa. Paitsi että molemmat sijoittuvat Toiseen Maailmansotaan ja kertoo muutamasta kovanaamasta jotka laittavat natseja lakoon.
Once upon a time in Nazi occupied France.. (Tästä piti alunperin tulla leffan nimi, mutta nyt se toimii vain ensimmäisen chapterin nimenä.) Joukko amerikan juutalaisia lähtee kylvämään pelon siementä natsien keskuuteen teilaamalla näitä brutaalisti. Päänahat irtoavat ja pesäpallomaila saa kyytiä kun The Basterdsiksi nimetty joukko kulkee veristä matkaansa.
Natsit kohottavat taistelumieltään elokuvalla sotasankarista joka napitti satoja liittoutuneita kellotornistaan. Tämä ensi-ilta järjestetään pienessä elokuvateatterissa, jonka omistaja suunnittelee teatterin polttamista upseerien hurratessa mestariteokselle. Paskiaiset lyöttäytyvät yhteen suunnitelmaan ja pottiin tulee vielä bonus kun itse Hitlerkin kiinnostuu elokuvasta. Kaikki ei luonnollisestikaan mene ihan niin kuin on suunniteltu vaan saksalaisupseeri kekkaa suunnitelman ja käyttää sitä hyväkseen omiin tarpeisiinsa..
Brad Pitt tekee mainion roolin Basterdsien johtajana, eikä muutkaan castaukset pieleen ole menneet. Kaikki roolit eivät kuitenkaan saaneet näyttelijäänsä ensimmäisellä yrityksellä, sillä mielenkiintoisia nimiä on ollut hakusessa/mietinnässä ennen lopullisen kaartin pestausta: Simon Pegg (Hot Fuzz, Run Fat Boy Run), Leonardo DiCaprio, Adam Sandler, Nastassja Kinski, Michael Madsen, Eddie Murphy.. Mukana on myös Eli Roth, joka mielletään enemmän ohjaaja/kirjoittajaksi (Cabin Fever, Hostel..). Tosin onhan Tarantinokin vieraillut kameran toisellakin puolella useasti, esimerkiksi yhdessä Tyttökultien jaksossa Elvis imitaattorina!
Musavideo-ohjaaja McG on ollut tuottajana aika läjässä TV-sarjoja. Elokuvapuolella miekkosen ohjauksessa on valmistuneet tuoreimmat Charlien Enkeli installaatiot sekä We are Marshall jenkkifutisdraama.
Nyt heppu sekoittaa Terminator saagaa, oikein urakalla. Terminator Salvation kuvaa tuomiopäivän jälkeistä aikaa jolloin vastarintaliike mukanaan John Connor tappelee SkyNetin valmistamia terminaattoreita vastaan. Robotteja onkin joka lähtöön, on niitä "perinteisiä" T-600 ja T-800 malleja, moottoripyöratermiksiä, vesitermiksiä, lentöhärveleitä ja jättiläisrobotteja. Näin saadaankin mukavasti erilaisia toiminta ja takaa-ajo kohtauksia, 200M$ tuotantobudjetista lienee mennyt suurin osa CGIhin.. Muuta ei ole paljoa ajateltukaan, sillä eihän tarinalla ja henkilöhahmoilla toimintaelokuvassa nyt niin väliä ole. Väärin! Nyt puhutaan Terminator saagasta jonka olisi suonut jatkuvan oikeasti hyvien, itsensä kantavien leffojen sarjana. Tai sitten lopettaa kakkosen jälkeen, viimeistään kolmoseen. Tämä neljäs osa kun ei todellakaan tarjoa mitään muuta kuin hirmuisesti tehosteita ja päätöntä säntäilyä.
Sinänsä käsittämätöntä että käsikirjoituksesta vastanneet Michael Ferris ja John D. Brancato ovat tehneet käsiksen myös Fincherin loistavaan The Gameen.
Christian Bale vetelee eleettömästi Connorin roolin ja entinen muurari Sam Worthington esittää ihmissydämen omaavaa cyborgia joka ajautuu tai soluttautuu vastarintaliikkeeseen (jätetään nyt vähän "jännättävääkin"). Myös nuori Kyle Reese on kuvioissa mukana, Anton Yelchinin tulkkaamana. Ja olihan tässä Arskakin näyttäytymässä, tai siis ainakin kuvernöörin lärvää muistuttava kuminaamari.
Salvationissa on keskitytty ihan liikaa näyttävään liikkeeseen, tiedä sitten onko Arnoldin puute haluttu peittää isolla ryminällä ja rytkeellä, mutta siinä ei ainakaan ole onnistuttu. Eniten harmittaa aiemmista osista tutun terminaattorifiiliksen menettäminen. Turhanpäiväinen elokuvatus totta tosiaan, mutta kyllähän sarjan fanien tämäkin pitää katsoa. Tosin Sarah Connor Chronicleskin on vielä katsomatta, vaikka siinä pitäisi potentiaalia ollakin.
I'll be back. Viitosta odotellessa, tosin ei kovin innokkaana..
Leffan tarina on herkullinen: "Postal Dude" aikoo kaapata uuden suosikkipehmolelun toimituksen saadakseen rahaa setänsä lahkon verorästeihin. Talibanit suunnittelevat samaisen toimituksen sieppaamista toteuttaakseen suuren lintuinfluenssaiskun. Tästä seuraa väistämättömästi konflikteja ja paljon epäkorrekteja tapahtumia.
Leffaa on mainostettu live-South Parkiksikin ja myönnettäköön, jos South Parkin tempaukset ja huumori puree, voi Postalkin napsauttaa hekotukset. Kun eEnnakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla tälle pläjäykselle, en olisi pahemmin yllättynyt jos tämä olisi ollut samaa kuraa vaikkapa Extreme Movien kanssa, mutta onneksi tuli tarkistettua.
Yllättävä sokeusepidemia valtaa kaupungin. Tartunnan saaneet eristetään vankilaa muistuttavaan karanteeniin, jossa sokeat saavat pärjätä omillaan. Tohtorin (Ruffalo) vaimo (Moore) ei ole sokeutunut, mutta sanoo niin päästäkseen miehensä mukaan karanteeniin koska ei halua olla tästä erossa *snif*. Näkevä vaimo onkin erityisen hyödyllinen opettaessaan sokeille uuden asuinpaikkansa käytävät ja huoneet. Sokeutuneita kipataan laitokseen enemmän ja enemmän, ruuasta alkaa olla pulaa ja kolmos osaston heppu ottaa vallan aseensa kanssa. Meininki alkaa muistuttaa sotaa itsevaltiaan ja muiden välillä, kaikki arvoesineet uhrataan ravinnon eteen, sitten jopa naiset. Elokuva ei pysy neljän seinän sisällä koko aikaa, vaan loppupuolella tutkaillaan myös enää harvaseltaan asutettua sokeutunutta kaupunkiakin.
Ne jotka haluavat elokuvalta selityksiä miksi jotain tapahtuu, iso varoituksen sana: tässä ei selitellä epidemiaa millään tavalla, se vaan tulee ja menee. Jos tämä olisi menestynyt paremmin, olisi voitu vaikka tehdä jatko-osa mikä sitten selittäisi mikä valkosokeuden aiheutti ja mistä moinen oikein ilmaantui :)
Muuten leffa antaa ajattelemisen aihetta muutamastakin asiasta. Liian harvoin tulee arvostettua perusaisteja, kuten näkökykyä. Elämä voisi todellakin olla erilaista jos kaikki yhtäkkiä pimenisi (tai tässä tapauksessa valkenisi). Lisäksi valtaapitävien välinpitämättömyys kansalaisia kohtaan on silmiinpistävää. Onhan Suomessakin näin sikainfluenssan suuren aallon kynnyksellä hoitokustannukset siirretty sairastaville. Okei, eihän nämä ihan samalla viivalla ole mutta tulipahan mieleeni.
Heppu on siis menossa naimisiin ja polttarit vietetään Las Vegasissa. Matkaan lähtevät sulhasen kaksi parasta kaveria ja morsiamen veli jonka vähän kahjon roolin Zach Galifianakis vetää loistavasti. Ei voi muitakaan näyttelijöitä haukkua, pääosissa Bradley Cooper ja Ed Helms sulhasen (Justin Graham) kavereina tekevät ihan hyvää duunia. Mitä nyt Tyson on hiukan jäykän oloinen. Jep, Mike Tyson : ). Sulhasta ei loppuen lopuksi kovinkaan paljoa leffassa näy, koska jutun juju on siinä että kapula-aamuna kun heput heräilevät huomaavat he sulhasen hävinneen jonnekkin. Häät on jo seuraavana päivänä, eli pikku kiiru tulee että niihin ehditään. Hommaa vaikeuttaa sekin että ketään ei muista polttareista oikein mitään, ihan kuin kaikki olisivat saaneet tyrmäystippoja tai jotain.. Lisää hämmennystä aiheuttaa tallissa oleva poliisiauto, kylppärissä majaileva tiikeri, yllättävä naimisiinmeno ja kiukkuiset kiinalaiset.
Tapahtumia siis riittää, useimmiten vielä huvittavia tapahtumia (katsojan kannalta) eli lähes koko rainan ajan on hyvä fiilis päällä ja suu virneessä. Tällaista lisää kiitos!
Ei vaan auta kun ei pysty olemaan katsomatta, vaikka sitten tipoittain.. True Blood koukuttaa!
No nyt selvisi mikä Maryann on naisiaan: itse Belsebuubi, tuo punanahkainen vihtapartahan se. Billin historiaa valotetaan taas hieman enemmän, hänen luojansa vapautti Billin "elämään" omillaan koska Bill ei enää halunnut tappaa ihmisiä ravinnokseen. Liekö tämä sitten jotain vamppien anoreksiaa vai ihan vaan nössöilyä, mene ja tiedä.
Sookie on vangittuna kirkon kellarissa ja saa apua yllättävältä taholta kun Godric, Franzenin tappaja, näyttää olevan hyvinkin voimissaan.
Jason ei enää malttanut olla köyrimättä pastorin vaimoa ja siitähän luonnollisestikaan ei seuraa niinkään hyvää..
Harperissa heitellään epäilyksiä yhden jos toisenkin päälle yhä harvenevassa porukassa. Kaippa tämä pitää loppuun saakka katsella, vaikkei ihan suurimpiin suosikkeihin lukeudukkaan. Homma vaikuttaa turhan kliseistä Tiedän Mitä Teit Viime Kesänä meiningiltä joka on pidennetty liki 10 tuntiin..
Aikoinaan kun katselin ensimmäisiä Ali G pätkiä, en hirveemmin tykästynyt miekkoseen. Kuluipa muutama vuosi ja katselin niitä uudelleen, hehehhee, johan alkoi avautumaan toi Sacha Baron Cohenin huumori. Sitten tuli Borat, joka nosti miehen aivan omaan luokkaansa räävittömän ja säälittömän huumorin sanansaattajana. Brünosta on huhuttu ja puhuttu melkeinpä Boratin ilmestymisestä saakka, siksipä odotukset ovatten kovat.
Brüno on itävaltalainen muotitoimittaja, joka valitettavan tarranauhapukuepisodin jälkeen saa potkut työstään. Päästäkseen maailmankuuluisuuteen heppu lähtee Amerikkaan ja tekee todellakin mitä vaan saavuttaakseen tavoitteensa. Mukaan mahtuu armeijaa, Lähi-Idän rauhanneuvotteluja, heteroksi opettelemista, talk-showta ja vaikka mitä. Lopussa seisoo kiitos, vai oliko se joku muu..
Cohen mielletään heti Ali G:hen, Boratiin ja Brünoon. Pitää kuitenkin muistaa että mies on myös ääninäytellyt kuningas Julienin roolin Madagaskareissa sekä näytellyt Talladega Nights: The Ballad of Ricky Bobbyssä Jean Girardia ja Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Streetissä Pirelliä. Molemmissa vieläpä oikein onnistuneesti. Hauskaa että noiden molempien "ei Cohen elokuvien" nimet ovat pitkiä, kuten Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan. Huhuttiinpa Brüno-leffaprojektinkin kulkevan nimellä Brüno: Delicious Journeys Through America for the Purpose of Making Heterosexual Males Visibly Uncomfortable in the Presence of a Gay Foreigner in a Mesh T-Shirt, joka onneksi? paljastui vitsiksi.
Leffan on ohjannut Larry Charles joka ohjasti myös Boratin ja on kirjoittanut sekä tuottanut Seinfeldiä, Mad About Youta ja Entouragea. Cohenin ohella kirjoituspuuhissa on mukana Anthony Hines, Dan Mazer, Jeff Schaffer ja Peter Baynham, joista suurin osa on ollut mukana myös Boratin ja Ali G:n tuotantotiimissä.
Jos pidit Boratista, pidät myös tästä. Omat odotukset olivat ehkä pikkuisen yläkantissa, siitä toi miinus. Olisi tätä voinut katsella pitempäänkin, leffa kun ei kestä kuin tuommoiset tunnin ja vartin. Toisaalta ihan hyvä, ei ainakaan ole turhaan pitkitetty. Loistavaa huumoria kertakaikkiaan, kunhan vaan kehtaa katsella : )
Niin kuin jo Twilightin jälkeen tuli sanottua, olisi parempi katsella kunnon vampyyritarina nimeltään Near Dark. Tätä ajattelin eilisen vamppauksen jälkeen, Lesbian Vampire Killers kun todellakin "sucks".
Edellisen kerran kun Pimeyden Läheisyyttä katselin, taisin olla alle 20 vuotias (eli noin 10 vuotta sitten ;) Silloin formaattina oli kulunut VHS ilman tekstejä tietenkin. Nyt ihan viralliselta DVDltä katsastettuna kuva tietenkin näyttää ihan erilaiselta, mutta tekstit olis saanut jättää tälläkin kertaa pois. Herra nimeltä Francois Bartove on tehnyt tähän käännöksen ja mitä huvittavinta, vieläpä laittanut nimensä loppuun. LinkedInin mukaan miekkonen on väsännyt käännökset 25een DVD julkaisuun, toivottavasti ei kaikki oo suomitekstejä, muuten on mahdollista että osuu joku toinenkin leffa silmien eteen missä on Francoisin "suomennokset".. Aika tuskaista luettavaa tosiaankin nuo tekstit, onneksi pärjää auttavasti ilmankin.
Near Darkin musasta vastaa saksalainen 60-luvun lopulla perustettu Tangerine Dream, joka toimii edelleen. Se on tunnettu elektropopin pioneerina ja varmasti tuolloin -87 tämä oli kova juttu että leffan saundesta vastasi tällainen bändi. Nyt 2000-luvulla katsottuna ja kuunneltuna tuo kasarisyntsavingutus ei oikein istu elokuvan tunnelmaan, vaikka mielen autuaalle -80 luvulle viekin.
Juoni on peruskauraa: poika tapaa tytön - tyttö puree poikaa - poika ei raaski tappaa jotta saisi ravintoa - pojan isä ja sisko etsivät poikaa - poika ei tiedä palaisiko rakkaan perheensä luo vai pysyisikö rakkaansa luona.
Pojan, Caleb (Adrian Pasdar; Heroesin Nathan), uusi vampyyriyhteisö koostuu Calebin käännyttäneestä Maesta (Jenny Wright; Pink Floyd The Wall, Young Guns II, The Lawnmower Man), Jessesstä (Lance Henriksen), Diamondbackistä (Jenette Goldstein; Aliens, Terminator 2, Titanic), Homerista (Joshua Miller; Halloween III, Death Warrant) sekä Severenistä (Bill Paxton). Yhdessä he matkaavat ympäri maata ja metsästävät ravintoa, eli siis ihmisverta. Caleb ei vaan tunne itseään tappajaksi, vaan Maen pitää ruokkia häntä jotta rakastavaiset pitkähampaat voisivat olla yhdessä.
Sillä aikaa kun Caleb yrittää aloitella vampin uraa, hänen isänsä ja pikkusiskonsa yrittävät etsiä häntä, sattumalta päätyen samaan motelliin. Tästä alkaa loppumäiskintä, jossa päivänvalo lajityypille luonnollisena elementtinä on ratkaisevassa roolissa.
Ei auta, pakko oli jatkaa suoraan toiseen kauteen ja kattoo kaikki mitä tarjolla oli.. Ja onhan tässä viimeisimmässä jaksossa mukana myös meidän oma Peter Franzen, Franzenin Peter! Näyttää olevan unelmatehteaalla hiukka vaikeeta päästä esille kun eikös Franzen ole kohta 10 vuotta tuolla majaillut ja tämäkään rooli ei viittä minuuttia kestänyt.. Mutta nyt sitten vaan pitää taas kekata jotain muuta katsottavaa, viikkotahtiin kun ei millään jaksa alistua :)
Kakkoskausi jatkuu heti mihin ykkönen jäi - tietty - olisihan se ikävää jollei cliffhangeriin tulis mitään selvyyttä.. Käytännössähän jo ekan kauden viimeisessä jaksossa hypättiin pari viikkoa eteenpäin eli suurinpiirtein samalla aikajanalla ollaan siis tämä kakkonenkin. Edellisen kauden loppupuolella mukaan tullut Maryann Forrester on tämän kauden keskipisteenä, pikkuhiljaa raotellaan mysteeriverhoa ja näyttää siltä että kovin kiltistä tädistä ei loppupeleissä ole kyse.. Jasonista tehdään Aurinko Sotilasta, saas nähdä millainen sota vielä käydään näiden ja vamppien välillä..
Sitten vaihteeksi oikein perinteinen draamaelokuva. Doubt on John Patrick Shanleyn ohjaama ja kirjoittama tarina papista, jota kaksi nunnaa alkaa epäillä kuoripojan hyväksikäytöstä. Raina perustuu muuten Shanleyn saman nimiseen näytelmään.
Epäilys on siis nimenmukaisesti leffan pihvi. Eikä sitten oikeastaan muuta. Sisaret yrittävät saada pappia tunnustamaan tai edes eroamaan, mutta isä ei meinaa myöntää mitään. Lopulta pieni valhe pelästyttää isä Flynnin ja hän eroaa, mutta piispa nimittää hänet vielä parempaan paikkaan. Tämänkin elokuvan pitäisi herättää keskustelua ja ajatuksia, mutta varsinaisena elokuvana tämä on aika tyhjänpäiväinen.
Shanley on kirjaillut aikanaan myös Aliven, tuon Andien tositapahtumiin perustuvan kannibalistisen selviytymistarinan sekä Moonstruckin, josta äijä pokkasi jopa Oscarin. Näyttelijäkaartissa vakuuttavat Oscarvoittajat Meryl Streep ja Philip Seymour Hoffman sekä ehdolla ollut Amy Adams. Eli pystejä on tekijöillä vaikka muille jakaa, ja saihan tämä Epäilyskin pari ehdokkuutta, eikä sillä etteikö olisi hyvin näyteltyä draamaa, mutta aika tylsää kumminkin.
Charlaine Harrisin kirjoittamiin The Southern Vampire Mysteries kirjoihin (The Sookie Stackhouse novellit) perustuva HBOn True Blood, on Mullan Alla tuottaja Alan Ballin uusi hitti. Se kertoo Sookie Stackhousesta, Bon Tempsin pikkukylässä asuvasta tarjoilijasta, joka kuulee ihmisten ajatukset. Sookien elämä saa uudet raamit kun baariin astelee vampyyri nimeltään Bill.
Vampyyrit ovat astuneet arkuistaan ihmisten ilmoille, koska japanilaiset keksivät Tru Bloodin, synteettisen veren jota nauttimalla vampyyrien ei enää "tarvitse" metsästää ihmisiä lounaakseen.
Tässä sarjassa on muuten pitkästä aikaa todella hyvin onnistunut tunnari. Hyvä, tarttuva biisi ja sarjan fiilistä hienosti korostavia tosin ehkä hieman häiritseviäkin kuvia. Biisi on siis Jace Everettin Bad Things.
Mukana Mirrorssin kirjoitushommissa on ollut Grégory Levasseur sekä Sung-ho Kim, jonka alkuperäisteokseen Geoul Sokeuro (Into the Mirror) tämäkin jenkkiversio perustuu.
Jack Bauer on.. eikun siis Kiefer Sutherland on Ben Carson, entinen poliisi joka ottaa homman vartijana vuosia sitten palaneen kauppakeskuksen yövaksina. Kotvan kuluttua Jack, eikunsiis Ben huomaa että peileissä on jotain pahasti vialla. Tai ainakin jotain pahaa. Niissä tuntuu olevan toinen maailma, joka pystyy jopa ohjailemaan tätä "oikeaa" maailmaa..
Mirrors on ihan jees jännäri. Tätä katseli oikeastaan ihan mieluusti jollei ota lukuun "loppuhirviön" kohtaamista, joka oli taas kerran turhan tehty. Loppu sinänsä oli jenkkihapatukseksi ookoo, mutta kun muistaa että tämä on korealaisesta alkuteoksesta väännetty niin ei mitenkään yllättävä. Ja onhan näitä "ei niin perinteisiä onnellisia loppuja" alkanut pikkuhiljaa tulemaan ihan amerikkalaisiinkin tekeleisiin.
Leffa on leikattu takautumilla siten että välillä haastatellaan Benin vanhempia, opettajia ja muita ihmisiä jonkin pahan tapahtuman jälkeen. Beniä taas seurataan tapahtumien kehittyessä kohti tuota pahaa loppuhuipennusta.
Mielestäni Ben X on elokuva, josta saa ajattelemisen aihetta. Tämä raina ei unohdu ihan heti, sen verran todelliselta Benin kohtalo vaikuttaa. Koulukiusaaminen on ihan liian jokapäiväistä ja siihen pitäisi suhtautua vakavasti. Vaikkakin omasta mielestä elokuvan loppu olikin turhan "nössö", pidin leffan fiiliksestä. Tästä on käsittääkseni tekeillä jenkkiversiokin, toivottavasti alkuperäisen parhaat puolet osataan ottaa mukaan Hollywood versioon. Vähän kyllä pahaa pelkään.. Pisteet on taas keskiarvotettu.
Tähdet: 3/5
Elokuva kertoo perheestä jonka isä tuo mukanaan työmatkalta Berliinistä söpön koiranpennun. Koira sitten kasvaa ja perheen pienin, 7-vuotias Muru näyttää olevan ainoa, jota Myrsky tottelee. Hauva on melkeinpä ylisuojeleva ja tästä tulee luonnollisesti ongelmia koska ulkopuoliset luulevat koiraa vain vihaiseksi. Pitääkö karvakuono lopettaa vai sijoittaa muualle vai oppiiko se elämään ihmisten ympäröimänä kaupungissa?
No, tässä elokuvassa ei ole tyypillistä happy endiä, vaan itkuhan siitä tuli kun Muru joutui Myrskystä luopumaan. Silti jo heti seuraavana päivänä tämä piti katsoa uudelleen (itse kylläkin passasin ja tyttö sai katsella uusinnan yksinään). Idea tässä rainassa taitaa olla hyväsydämisyys sekä oikean paikan löytäminen. Näyttelijäkaarti koostuu ensikertalaisista; Ronja Arvolommi (Muru), Sara Tammela (Minttu), Antti Väre (Romppu) kuin konkareistakin; Janne Virtanen (isä) ja Laura Malmivaara (äiti). Pikkurooleissa myös Outi Mäenpää (koirapsygologi), Mikko Kivinen (naapurin äijä) ja Jarmo Mäkinen (rehtori). Varsinkin ensikertalaiset vaikuttavat jotenkin ärsyttäviltä joka menee tietty ainakin osaksi kokemattomuuden piikkiin, mutta itse olisin hippasen verran hionut repliikkejä vielä. Lisäksi Virtanen ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini..
Kuten Heinähatussa ja Vilttitossussakin on tässäkin lapset omapäisiä ja aikuiset nössöjä joita ei pahemmin tarvitse totella. Lisäksi muutamat kirosanat kalahtavat korvaan ikävästi. 5-vuotiaan vanhempina tämä ei ole kovin hyvä juttu, tyttö kun ottaa oppia elokuvista niiin helposti..
Tähdet: 2/5
http://akas.imdb.com/title/tt0968294/Diesel jyrää ja bensa palaa, taas.
F&F3n loppu jo ounasteli Vin Dieselin paluuta sarjaan ja niinhän siinä sitten kävikin. Fast & Furious pyörii Dieselin näyttelemän Domin ja Paul Walkerin esittämän Brianin ympärillä. He tiimiytyvät hoitaakseen ison huumepomon pois päiväjärjestyksestä. Brian haluaa Bragan telkien taakse, Dom mullan alle. Jotta tämä onnistuisi pitää taas soluttautua sisään järjestöön, luonnollisesti ajamalla pirun kovaa. Siinäpä se juoni onkin, enimmäkseen elokuva keskittyy nätteihin muotoihin (naisten ja autojen) ja kilvan ajoon.
Chris Morgan (Cellular, The Fast and the Furious: Tokyo Drift ja Wanted) on kirjoittanut tämänkertaisen installaation ja kolmosen ohjaaja Justin Lin istuu edelleen kuskin paikalla.
Eipä tämä(kään) F&F paljoa elämää syvempiä elämyksiä tarjoile, mutta ainakin vauhdikasta menoa ja kyllä tämä varmaan alan harrastajille kiksit tarjoilee.
Ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja(/näyttelijä) Sam Raimi tunnetaan (tai ainakin omaan päähän on pinttynyt) ensimmäisestä pitkästä elokuvastaan vuodelta 1981, The Evil Dead. Jatko-osien lisäksi Raimi on tehtaillut mm. loistavan A Simple Planin ja Spider-Manit. Drag Me to Hellillä mies palaa juurilleen, pienemmän budjetin (~30M$) kauhun pariin. Evil Deadille on toivottu ja lupailtukkin jatkoa jo pitkän aikaa, olisokohan tämä nyt Raimin testaus miltä kulttileffan jatkon tekeminen maistuisi? Itseasiassa IMDB jo näyttää The Evil Deadin julkaisuvuodeksi 2010, eli jotain saattaa olla jo käynnissä. Onko tämä sitten alkuperäisen re-make, vai itsenäinen jatko-osa, jää nähtäväksi (IMDBssä on kirjattuna myös The Evil Dead 4 vuodelle 2011..).
Samin isoveli, lääkäri Ivan Raimi on ollut silloin tällöin mukana kirjoittamassa veljensä leffoja, niin myös Drag Me to Helliä. Mukana on myös keltainen Oldsmobile Delta, niinkuin kaikissa Raimin leffoissa.
Alison Lohman (Matchstick Men, Big Fish, Things We Lost in the Fire) on Christine, pankin lainavirkailija joka tehdäkseen vaikutuksen esimieheensä evää vanhan naisen lisä-aika hakemuksen. Tästä palkkioksi on luvassa ylennys, mutta myös mummelin langettama kirous. Kolmen päivän pelottelun jälkeen Chrissin sielu raahattaisiin helvettiin Lamian toimesta. Kirouksen perumista vaikeuttaa mummelin kuolema, mutta onnekseen Chris löytää näkijän joka tuntuu tietävän mitä tehdä.
Leffa on peruspelottelua, mitään erityisen painostavaa tunnelmaa ei kehity ja muka yllättävä loppuratkaisu oli varsin selvää jo ennen finaalia. Kuitenkin elokuvassa on jotain, mikä erottaa sen nykypäivän tusinajännäreistä. Ehkäpä se on tyyli, joka viittaa vahvasti -80 luvun tekeleisiin. Summasummarum, ihan OK muttei mielestäni lunasta kaikkea hypetystä. Traileri on nykytyyliin hyvin tehty, joka sekin lupaa hieman enemmän mitä itse elokuva tarjoaa.
Miksi oi miksi?!?!
Näitä * Movie leffoja nyt riittää.. Scary Movie taisi genren aloittaa ja hyvin aloittikin, nyt vaan pitäisi ymmärtää lopettaa. Uskomatonta että näin lama-aikaan riittää tuotantoyhtiöillä rahnaa tehdä tälläistä turhanpäiväisyyttä.
Ohjaajapari Adam Jay Epstein ja Andrew Jacobsonin mukana kirjoituspuuhissa on ollut iso joukko apureita, joista suurin osa on aiemmin kirjoittaneet Saturday Night Livea ja MTV Music Awards gaalaa. Mukana myös Jorma Taccone, joka (luojan kiitos!!) käsittääkseni EI omaa suomalaisia juuria.
Extreme Moviessa on kasattu ikäänkuin erillisiä sketsejä yhden tarinan ympärille ja lisukkeeksi. Ymmärrettävää sinänsä koska suurin osa tekijöistä on tehnyt SNLää. Sketsit ei juuri naurata ja ydintarina on heppoinen. Eipä siitä sen enempää.
Pisteestä puolet Kyle Gassille joka heittää pienen roolin porno-ohjaajana sekä toinen puolikas sille ettei tämä tuska kestänyt reilua tuntia enempää. Kiitos ja aamen, toivottavasti toivo hyvään elokuvaan vielä joskus palaa.
Parin vuoden takainen Superbad yllätti puskista. Lähes vahingossa tämä sattui kouraan mutta hyvä niin, nyt tehdään uusintakierrosta. Kyseessä on edelleen yksi (ainakin) viime aikojen parhaista (ainakin) teinikomedioista.
Greg Mottola on ohjannut edellisen leffansa vuonna 1996 jolloin ilmestyi miehen esikoisohjaus The Daytrippers, sittemmin Mottolan leivän on kustantanut TV. Superbadin jälkeen on ilmestynyt uusi Adventureland ja Paul on tarkoitus saattaa levitykseen ensi vuonna.
Käsikirjoittaja-tuottajat Seth Rogen ja Evan Goldberg ovat tehneet yhteistyötä myös Knocked Upissa, Pineapple Expressissä sekä Da Ali G Showssa. Tulollaan ovat The Green Hornet ja Funny People, eli parivaljakon kimppaduuni tuntuu sujuvan.
Näyttelijäkaartikin hoitaa hommansa todella hyvin, Johan Hill (Seth), Michael Cera (Evan) ja Christopher Mintz-Plasse (Fogell) moudostavat hyvän nörttikolmikon joka ennen jatko-opintoja saavat kutsun hottiksen kotibileisiin. Leffan juoni on oikeastaan siinä miten pojat saavat hommattua juominkeja koko bileporukalle ja miten he itseasiassa pääsevät bileisiin. Alaikäisille pojille kun tuo alkomaholin hommaaminen ei aina ole niin helppoa. Ja niinkuin lajityyppiin kuuluu, myös neitsyydestä pitäisi päästä ennen kuin koulu päättyy. Mukana sekoilussa on poliisipari Slater ja Michaels (Bill Hader ja Seth Rogen) jotka tekevät myös kelpo työtä.
Ideahan tässä elokuvatuksessa on täsmälleen sama kuin noin 500 muussakin teinikomediassa, mutta Superbad ei vastaa odotuksia. Hyvällä tavalla siis. Leffa tuntuu raikkaalta ja vaivattomalta kautta linjan ja vaikka periaatteessa mitään uusia vitsejäkään ei tässä ole niin silti homma toimii ja naurattaa.
Suosittelen, tätä ei kannata missata!
Maailmassa on ihmisiä joilla on erityistaitoja. On Pushereita jotka osaavat laittaa ajatuksia toisten päähän, Watchereita jotka näkevät tulevaisuuteen, Sniffereita jotka toimivat jäljittäjinä, Movereita telekineettisine kykyineen, Bleedersejä jotka huutavat pahemmin kuin anoppi ja niin edelleen. Näitä viattomia "erityisiä" metsästää salaperäinen hallituksen Divisioona halunaan pistää heihin superhuumetta jotta voimat voimistuisivat entisestään. Kokeissa on vaan se huono puoli että ketään ei ole selvinnyt niistä hengissä. ..until now.
Kiraa pistettiin, mutta hän pääsi karkuun ja vieläpä ruiskullinen tuota superuutetta mukanaan. Siispä alkaa takaa-ajo johon sekaantuvat myös Nick ja Cassie.
Pääosissa seikkailee Chris Evans (ehkä parhaiten tunnettu Ihmenelosten Johnny Stormina), näpsäkkä Camilla Belle, Djimon Hounsou (joka on muuten näytellyt myös Heroesissa! Tosin vuonna 2002 ilmestyneessä leffassa, ei sentään sarjassa :) sekä Dakota Fanning. Dakota aloitti näyttelijän uransa vuonna 2000 esiintymällä ER, Ally McBiel, Strong Medicine, The Practice, CSI ja Spin City jaksoissa (ihan hyvin 6-vuotiaalta). Sittemmin tyttö on tehnyt rooleja muunmuassa Hide and Seek, War of the Worlds ja Charlotte's Web elokuvissa.
Push muistuttaa jossain määrin Jumperia, siinä on ihan hyvät ainekset mutta on jotenkin liian Dawson Creekmäinen ollakseen hyvä elokuva. Lisäksi Heroes vaikutteet häiritsevät jonkin verran..
Tähdet: 2+/5
Ihmismieli, tuo käymättömistä korpimaista viimeisin.. Aiheesta saa tehtyä vaikka kuinka monta elokuvaa ja silti paljon jää varmasti kertomatta. Sitten kun mieliä on kaksi ja niitä yritetään sovittaa yhteen ja elää niinsanotussa parisuhteessa on kiemurat yleensä valmiina. Harvoinhan kaksi ihmistä täydentää toisensa ilman mitään jännitteitä. Näin on myös Revolutuonary Roadissa.
Frank ja April elävät esikaupungissa kahden lapsensa kanssa. Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta kumpikaan ei ole oikeasti tyytyväinen elämäänsä, saatikka onnellinen. Viimeisenä mahdollisuutena muutokseen he päättävät jättää tutun elämänsä taakseen ja muuttaa Pariisiin. Kaikki ei luonnollisestikkaan mene niin kuin on suunniteltu, Frank on saamassa rahakkaan ylennyksen ja April kolmannen lapsen.
Sam Mendesin ohjaama Revolutionary Road tutkailee avioparin elämää, kriisejä ja onnen tavoittelua hieman samaan tyyliin kuin esikoisohjauksessaan American Beautyssä vuonna 1999. Myös neljän vuoden takainen Jarhead pyöriskeli mielen syövereissä, muuten kuitenkin hieman eri piireihin sijoittuen. Käsikirjoituksen tähän -50 luvulle sijoittuvaan teokseen on työstänyt Justin Hayte, Richard Yatedin tarinaan perustuen.
Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet ovat samalla kankaalla sitten Titanicin ja ironisesti voisi kuvitella että näinkö Roselle ja Jackille olisi käynyt jos laiva olisi päässyt perille saakka.. Hyvät roolit kuitenkin molemmat vetävät. Myös sivuosat on roolitettu hyvin, Kathy Bates loistaa kuten aina) kiinteistönvälittäjänä ja Michael Shannon hänen poikanaan.
Elokuva jakoi yleisön mielipiteen, rouva olisi kaivannut väkivaltaa tai edes jotain tapahtuvaksi, minä puolestaan pidin rainasta tällaisenaan. Aika omituista tosiaankin.. Mutta jotenkin tässä oli aistittavissa hyvä paha fiilis, josta tykkään. Tähdet siis keskiarvo, minä suosittelen - vaimo vähän vähemmän : )
Ihan mukava sci-fi toimintapläjäys tämä on jota voi suositella kaikille, tosin vanhoille TähtiReki faneille pienen varauksen kera.
Tähdet: 3+/5
http://akas.imdb.com/title/tt0796366/J. A. Bayona ensimmäinen pitkä ohjaus El Orfanato on mukava sekoitus kauhua, jännitystä ja draamaa. Käsikirjoituksen on kynäillyt Sergio G. Sánchez, jolle Orpokoti on myös ensimmäinen pitkä elokuva ja varsin onnistunut debyytti.
Yhtenä tuottajana toimii Guillermo del Toro, jonka nimellä Orpokotia myös mainostetaan. Torohan tuli kaikelle kansalle tutuksi El laberinto del fauno (Pan's Labyrinth) fantasiasta. Myös hyvä Hellboy (ja ei-niin-hyvä Hellboy II) on miehen käsialaa. Parhaillaan herra on työstämässä Peter Jacksonin kanssa The Hobbit leffoja, joilta odotetaan paljon.
Pääosassa on Serranon perheestä (joillekkin) tuttu Belén Ruedan esittämä Laura, jonka mieli järkkyy ottopoikansa kadotessa jäljettömiin. Onko poika kuollut, onko poika siepattu, vai onko kuolleet siepanneet pojan? Äidin halu uskoa poikansa löytymiseen on vahva, niin vahva että se muokkaa todellisuuttakin (ainakin omaansa). Samalla paljastuu Lauran perheen uuden kodin synkkä menneisyys.
Leffa on hyvä, mielenkiintoinen ja vielä jälkeenpäinkin ajatuksia herättävä. Hatun noston arvoinen suoritus taas espanjalaisilta, kyllä he osaavat.
Mimi Leder on ohjannut muunmuassa Deep Impactin ja Pay it Forwardin sekä toistakymmentä ER jaksoa. Nyt vuorossa on ryöstöleffa Thick as Thieves jonka käsikirjoittaja Ted Humphrey on aiemmin naputellut joitakin TV juttuja.
Mimin veli, Reuben Leder tuli muuten suomalaisille tutuksi (vai tuliko?) tehdessään elokuvan Estonian haverista nimellä Baltic Storm (2003). Lisäksi herran ansioiksi mainittakoon yhden jakson kirjoitus klassikoihin Walker - Texas Ranger, Star Trek TNG ja Baywatch :)
Pääosia "paidassa ja pepussa" vetelevät konkarit Morgan Freeman ja Antonio Banderas. Ensimmäinen herrahan on tehnyt rooleja jo 60-luvun puolesta välistä, useimmiten hyvällä menestyksellä. Kohta 50-vuotisbileitä (ja se kyllä jo näkyykin) pitävä herra Banderas taas muistettaneen aina Zorrona tai viimeaikoina ehkä Shrekin Saapasjalkakissana. Ainakin minä haluaisin unohtaa viimeisimmän El Mariachi rainan, Once Upon a Time in Mexico oli hirveetä huttua, vaikka Rodriquesilla olikin kaikki edellytykset tehdä hyvä leffa..
Tarina on tuttuakin tutumpi, veteraanivaras tekee vielä sen yhden ison keikan maksaakseen entisen kumppaninsa velat venäjän mafialle. Mukaansa hän puhuu nuoremman kaverin joka tietty rakastuu tämän entisen kaverin tyttäreen. Keikka vaikuttaa mahdottomalta, mutta kelmit muistavat että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty ja niin päästään vohkimaan Mignonin munia Mission: Impossible tyyliin (vai oliko ne sittenkin Fabergen munia..). "Never trust a thief" sanoo jo mainoslausekkin ja loppuen lopuksi mikään ei olekkaan miltä näyttää.
Leffassa on ihan kivasti toimintaa, mutta kokonaisuus jää jotenkin kauhean kevyeksi. Tapahtumiin ei tempaudu mukaan, vaan katsoja on todellakin vain sivusta seuraava katsoja.
